keskiviikko 6. lokakuuta 2010
torstai 3. kesäkuuta 2010
perjantai 7. toukokuuta 2010
Kiinailmiö
Jokainen Suomesta Kiinaan siirretty tehdas on yksi panda vähemmän.
Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään saastepilviä ja ahneutta.
Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan eläintarhan kaltereita.
Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan(pakoon salametsästäjiä).
Yksi suu lisää joka ei tule koskaan maistamaan bambua (jäähän tarpeeksi huonekaluteollisuudelle)
Siirtäkää tehtaat Kiinaan ja älkää tukeko kotimaista!
perjantai 30. huhtikuuta 2010
tiistai 16. maaliskuuta 2010
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Fenriz
On ollut hieman kiirettä ja bloggailu jäänny vähemmälle. Täs ny pientä kuvaa kissastani Fenrizistä joka, joka aamu suuntaa aamutörtulle samaan aikaan kun yritän nauttia aamupalaa. Olet rakas Fenriz mut haluatko kokeilla mitä tapahtuu kun tunkee kynnet pistorasiaan?
tiistai 16. helmikuuta 2010
maanantai 15. helmikuuta 2010
perjantai 12. helmikuuta 2010
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
tiistai 9. helmikuuta 2010
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
lauantai 30. tammikuuta 2010
perjantai 29. tammikuuta 2010
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
maanantai 25. tammikuuta 2010
Miten pandat saivat värinsä
Kauan sitten kaukaisessa Kiinassa nuori ja kaunis tyttö kuoli. Tyttö oli rakastanut pandoja koko sydämestään ja pandat häntä.
Tytön haudalla pandat itkivät sydänmensä pohjasta ja hieroivat tassuillaan kyyneleistä täyttyviä silmiään jolloin heidän tassuistaan irtosi väriä silmille.
Sitten pandat halasivat lohduttaen toisiaan ja näin mustuivat korvat, hartiat ja raajat. Tällaisina näemme tämän vuoksi pandat tänä päivänä. Värit kertovat meille rakkaudesta ja kaipuusta johon toinen voi auttaa.
Kiitokset aihetta ehdottaneelle. Myytti täytyy kyllä piirtää ihan käsin ja huolella joku päivä.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
lauantai 23. tammikuuta 2010
Erittäin surkea jrock-panda
Taas pelkkä kuvatöherrys kun nyt ei oikein oo ehtinyt kirjoitella kun on tarvinut tenttiin lukea. Luvassa kyllä tekstiäkin ens viikolla :) Kävijöitä blogissa on nyt ollut viimeisen 6 päivän aikana jo 118 joten kiitoksia kaikille ja kommentoida saa sekä heittää ehdotuksia piirroksiin.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
tiistai 19. tammikuuta 2010
Pandat ennen ja nyt
Sillon joskus kauan sitten saivat pandat laiduntaa rauhassa ja nakertaa bambua ilman pelkoa. Mutta sitten ihminen huomasi nämä pörröiset karvakerät...no kaikki me tiedämme mitä niille on tapahtumassa.
Nykyään tuo ennen rauhaa rakastava karvainen karhu on elämäänsä kyllästynyt punk...marginaalimusiikkia kuunteleva vainottu eläin. Tuskinpa kukaan ei voi olla tuntematta pistosta sydämessään kun katselee häkissä istuvaa Maho Neitsyt-fanipandaa jonka elämä kulkee kiljuhöyryissä ja seksikään ei maistu.
Olkaamme siis kerrankin näiden eläinten puolella ja ostakaamme uusi citymaasturi, sen avulla tapamme nuo veroloiset varmasti.
torstai 7. tammikuuta 2010
Piirustelua...
Blackmetallisti-panda, tyypilliset Tuskakävijät sekä Krustipanda
Pyydän anteeksi sitä että olen paska piirtäjä...
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Tanssivat pandat ne lystikkäitä ovat...
Jättäkäämme nuo kirppusäkit hetkeksi rauhaan ja siirtykäämme toisen aiheen pariin. Nimittäin musiikkiin.
Musiikki näyttelee isoa osaa elämästäni ja on vaikuttanut moneen asiaan elämässäni. On vaikea ajatella elämääni ilman tuota korvia hellivää mölysaastetta ja keikkoja joilta jää aina hyvät muistot tai traumat (Valse Tristen keikka baarikaapissa kesällä 2009...)
Nyt pientä katsausta musiikkihistoriikkiini:
Alussa oli Kaija Koo ja muut kevyet iskelmätähdet. Osasin laulaa jo hyvinkin pienenä monia iskelmiä ja laulaessani karaokee sisarusteni kanssa tulivat monet biisit opeteltua. Tätä nykyään laulan vain yksin ollessani...ja hiljaa.
Sen jälkeen ala-asteen loppupuolella rakastuin pop/rockmusiikkiin ja varsinkin Spaissareihin ja muihin aikansa ilmiöihin. Onneksi toivuin massan mukana kulkemisesta ja yläasteella kuvioihin tuli rock painoitteisuus ja varsinkin Glamrock. Negative oli suuri rakkauteni ja Jonne Aaron suuri idoli jota palvoin...(hentoinen kukkakeppi joka näytti tytöltä...) Jossakin vaiheessa yläastetta elämääni astui Bloodpit. Tällä bändillä on edelleen paikka sydämessä (paitsi nykyinen BP on täyttä paskaa) ja sain uuden idolin palvottavaksi nimittäin herkkupeppu Matthau Mikojanin. Bloodpitistä erottuaan Matthau on jatkanut soolouraa ja itse pysynyt uskollisena fanityttönä ja miksipä en olis sillä mies osaa laulaa. Samoihin aikoihin mukaan tuli myös Poets of the fallin fanitus.
Rockista oli luonnolista siirtyä rankempaan musiikkiin sillä musiikin sävy muuttui synkemmäksi ja sisälläni heräsi pieni metallisti (lue:teini-iän ansgtit) Onneksi tämä pieni metallisti on ollut aika leppoisa enkä ole sotkeentunut mihinkään bläkkikseen sillä se on suurimmaltaan osaltaan kuraa vaikka helmiäkin löytyy. Ja kyllä...Nightwish oli joskus kova sana minulle...
Tätä nykyäänkin minulle rakasta musiikkia tulee Japanin suunnalta sillä yksi itselleni tärkeimmistä bändeistä Dir en grey on sieltä kotoisin. (Nyt kaikki pikku lissut haukkumaan minua wannabeejapaniihqudaaernuksi) Dir en greytä ei voi sanoin kuvailla ja heidän musiikki on jotain niin yksilöllistä. Heistä lisää myöhemmin blogissa. Versailles ja x-japan ovat minulle myös tärkeitä bändejä.
Mutta mitä musiikilliseen sielunelämääni kuuluu nykyään?
Vastaus on: Punk ei ole kuollut vaan se elää. Kyllä. Kuuntelen paskaa.
Kiitos poikaystäväni olen päässyt tutustumaan tuohon aliarvostettuun genreen. Itselläni oli ennakkoluuloja punkkia kohtaan ja yleistin kaiken punkin samanlaiseksi meluksi ja luulin sen olevan vaan epävireista kiljunjuonti musiikkia. Kuinka olinkaan väärässä!
Punkia ei vaan pysty määrittelemään yhden otsikon alle. Genren parista löytyy niin monenlaista ja taitoista bändiä joista voi valita itseään miellyttävää. Tuskin olisin kuullut näin loistavasta bändistä kuin I WALK THE LINE jos en olisi heittänyt ennakkoluuloja romukoppaan. Punkista lisää myöhemmin kun jaksan siihen syventyä.
Eli kaikenlaista paskaa musiikkia on näiden korvien läpi suodattunut mutta olen onnellinen etten ole tyytynyt massan mukana kulkemaan vaan itse olen tieni valinut ja uskaltanut kuunnella sekä fanittaa sellaista mitä haluan. Musiikkimakuni on siis vähän kaikkea Japnilaisesta oopperahevistä suomalaiseen punkkiin.
Musiikki näyttelee isoa osaa elämästäni ja on vaikuttanut moneen asiaan elämässäni. On vaikea ajatella elämääni ilman tuota korvia hellivää mölysaastetta ja keikkoja joilta jää aina hyvät muistot tai traumat (Valse Tristen keikka baarikaapissa kesällä 2009...)
Nyt pientä katsausta musiikkihistoriikkiini:
Alussa oli Kaija Koo ja muut kevyet iskelmätähdet. Osasin laulaa jo hyvinkin pienenä monia iskelmiä ja laulaessani karaokee sisarusteni kanssa tulivat monet biisit opeteltua. Tätä nykyään laulan vain yksin ollessani...ja hiljaa.
Sen jälkeen ala-asteen loppupuolella rakastuin pop/rockmusiikkiin ja varsinkin Spaissareihin ja muihin aikansa ilmiöihin. Onneksi toivuin massan mukana kulkemisesta ja yläasteella kuvioihin tuli rock painoitteisuus ja varsinkin Glamrock. Negative oli suuri rakkauteni ja Jonne Aaron suuri idoli jota palvoin...(hentoinen kukkakeppi joka näytti tytöltä...) Jossakin vaiheessa yläastetta elämääni astui Bloodpit. Tällä bändillä on edelleen paikka sydämessä (paitsi nykyinen BP on täyttä paskaa) ja sain uuden idolin palvottavaksi nimittäin herkkupeppu Matthau Mikojanin. Bloodpitistä erottuaan Matthau on jatkanut soolouraa ja itse pysynyt uskollisena fanityttönä ja miksipä en olis sillä mies osaa laulaa. Samoihin aikoihin mukaan tuli myös Poets of the fallin fanitus.
Rockista oli luonnolista siirtyä rankempaan musiikkiin sillä musiikin sävy muuttui synkemmäksi ja sisälläni heräsi pieni metallisti (lue:teini-iän ansgtit) Onneksi tämä pieni metallisti on ollut aika leppoisa enkä ole sotkeentunut mihinkään bläkkikseen sillä se on suurimmaltaan osaltaan kuraa vaikka helmiäkin löytyy. Ja kyllä...Nightwish oli joskus kova sana minulle...
Tätä nykyäänkin minulle rakasta musiikkia tulee Japanin suunnalta sillä yksi itselleni tärkeimmistä bändeistä Dir en grey on sieltä kotoisin. (Nyt kaikki pikku lissut haukkumaan minua wannabeejapaniihqudaaernuksi) Dir en greytä ei voi sanoin kuvailla ja heidän musiikki on jotain niin yksilöllistä. Heistä lisää myöhemmin blogissa. Versailles ja x-japan ovat minulle myös tärkeitä bändejä.
Mutta mitä musiikilliseen sielunelämääni kuuluu nykyään?
Vastaus on: Punk ei ole kuollut vaan se elää. Kyllä. Kuuntelen paskaa.
Kiitos poikaystäväni olen päässyt tutustumaan tuohon aliarvostettuun genreen. Itselläni oli ennakkoluuloja punkkia kohtaan ja yleistin kaiken punkin samanlaiseksi meluksi ja luulin sen olevan vaan epävireista kiljunjuonti musiikkia. Kuinka olinkaan väärässä!
Punkia ei vaan pysty määrittelemään yhden otsikon alle. Genren parista löytyy niin monenlaista ja taitoista bändiä joista voi valita itseään miellyttävää. Tuskin olisin kuullut näin loistavasta bändistä kuin I WALK THE LINE jos en olisi heittänyt ennakkoluuloja romukoppaan. Punkista lisää myöhemmin kun jaksan siihen syventyä.
Eli kaikenlaista paskaa musiikkia on näiden korvien läpi suodattunut mutta olen onnellinen etten ole tyytynyt massan mukana kulkemaan vaan itse olen tieni valinut ja uskaltanut kuunnella sekä fanittaa sellaista mitä haluan. Musiikkimakuni on siis vähän kaikkea Japnilaisesta oopperahevistä suomalaiseen punkkiin.
lauantai 2. tammikuuta 2010
10 syytä vihata pandoja
1. Liian sympaattisia. Jos näyttää pehmolelulta niin eläimen on pakko olla luonteeltaan vaarallinen ihmisille. (Mitä enemmän näyttää hellyyttävältä nallukalta sitä kovemmin juokse sitä karkuun...)
2.Rahan ahneita paskiaisia. kuinkahan monta miljoonaa näiden karhujen seksielämän piristämiseen on tuhlattu?
3.Liian pörrönen. Ei tarvitse edes perustella.
4. Syövät liikaa bambua niin että sitä ei jää huonekaluja varten!
5.Sisäsiittoista sakkia ja jos haluaa oman pandan niin täytyy olla miljonääri tai nopea jaloistaan. (Oma suunnitelma on ollut mennä pandahäkin luo ja napata nopsaa pandan poikanen laukkuun ja juosta)
6. Laiskoja. Syövät ja nukkuvat sekä pelaavat pleikkaria päivät pitkät.
7.Kommunisteja
8. Kun on nähnyt yhden pandan niin on nähnyt kaikki pandat.
9. Oheiskrääsää liikaa ja niiden avulla rahastetaan erilaisilla kampanjoilla. "Osta tämä täysin hyödytön pandan kakasta tehty koru niin pelastat yhden pandan"
10.Koska niitä on mukava tökkiä kepeillä ja saada ne suuttumaan.
2.Rahan ahneita paskiaisia. kuinkahan monta miljoonaa näiden karhujen seksielämän piristämiseen on tuhlattu?
3.Liian pörrönen. Ei tarvitse edes perustella.
4. Syövät liikaa bambua niin että sitä ei jää huonekaluja varten!
5.Sisäsiittoista sakkia ja jos haluaa oman pandan niin täytyy olla miljonääri tai nopea jaloistaan. (Oma suunnitelma on ollut mennä pandahäkin luo ja napata nopsaa pandan poikanen laukkuun ja juosta)
6. Laiskoja. Syövät ja nukkuvat sekä pelaavat pleikkaria päivät pitkät.
7.Kommunisteja
8. Kun on nähnyt yhden pandan niin on nähnyt kaikki pandat.
9. Oheiskrääsää liikaa ja niiden avulla rahastetaan erilaisilla kampanjoilla. "Osta tämä täysin hyödytön pandan kakasta tehty koru niin pelastat yhden pandan"
10.Koska niitä on mukava tökkiä kepeillä ja saada ne suuttumaan.
Ensimmäinen mutta toivottavasti ei viimeinen bloggaus
Kun päivät kuluvat lukiessa Demin foorumia ja mässäilessä iltalehden foorumilla sosiaalipornolla on aika pysähtyä miettimään että mihin käyttää aikansa. Tämä suuri hetki koitti minulle ja päätin alkaa alkavan vuoden kunniaksi bloggailemaan. Tämä blogin kirjoittaminen saattaa tyssähtää heti alkuunsa tai tästä saattaa koitua minulle hyvin mukava ajantappotapa. Kuitenkin tästä se alkaa...
Blogissa julkaistaan ainoastaan 100% roskaa ja rutkasti pandahuumoria.
Tervetuloa seuraamaan tätä masentavaa ja turkkia pörisyttävää blogia.
Blogissa julkaistaan ainoastaan 100% roskaa ja rutkasti pandahuumoria.
Tervetuloa seuraamaan tätä masentavaa ja turkkia pörisyttävää blogia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)